Täällä sitä nyt ollaan, uudessa kodissa. Mä aloin laittaa kotia kodiksi heti illalla kun pääsin lentokentältä perille. Koko matka sujui niin mukavasti kuin vain voi, ja perillä mua odottikin kotimatkalla ilotulitukset Unkarin itsenäisyyspäivän kunniaksi. Juhlallinen saapuminen ainakin!
Ensimmäinen ilta venyi pitkäksi, sillä olin niin innoissani uudesta elämästä täällä että oli pakko saada kämppä valmiiksi saman tien. Toimintaa hidasti toki se, että kaikki piti yrittää tehdä mahdollisimman vähillä äänillä, sillä kerrostalossa yöllistä siivoilua ei varmasti naapurit arvosta. :D Oli kuitenkin ihanaa mennä nukkumaan väsyneenä, mutta tyytyväisenä uuteen kotiin.
Tänne muutto on ollut tunnetasolla helpompaa kuin ajattelin, mutta käytännön seikkoja riittää hoidettavaksi: puhelinliittymä, laskujen mekaaninen maksu lähipostissa, netin hommaaminen kämppään... Ja näitä riittää! Asiat on kuitenkin hoituneet yksi kerrallaan. Lukemista aloittelen ensiviikolla, vaikkakin opiskelun todelliseen makuun pääsen vasta todennäköisesti syyskuusta. Paljon on opittavaa ja totuttavaa kun täällä ei ole vain lomailemassa, niin kuin aikaisempina kertoina.
Toistaiseksi oon vain nauttinut täällä olosta ja hoitanut muunmuassa em. asioita. Oon nähnyt kavereita ja viettänyt aikaa isovanhempieni kanssa. Kaikkiaan nautin joka hetkestä. Täällä on niin paljon elämää, niin paljon kaunista ympärillä koko ajan. Kun ratikka kulkee sillan yli tonavan päältä, ja ikkunasta näkyy valaistu Budapest, kaikki, myös paikalliset kääntyvät ihailemaan maisemia. Näkymään ei vaan totu. Tuntuu niin etuoikeutetulta kutsua kaikkea tätä kodiksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti