Mulla on sieltä ihan huippuhyviä muistoja, kaikki oikeastaan siitä kun oon käynyt mun siskon luona. Se on mulle sellainen tuttu ja turvallinen paikka, sellanen happy place. En tiedä onko se se kaupunki itsessään, vain onko ne hyvät muistot mikä sen tekee. Ehkä molemmat. Muistan, kun pitkän ja raskaan sairasteluvuoden jälkeen kesällä menin pidemmäksi aikaa tampereelle. Siellä jotenkin tunsin ensimmäistä kertaa olevani oikeasti vapaa ja onnellinen. Auringonlaskujen jahtaamiset, yölliset uintireissut, hyvä ruoka, ja ihana sisko. Tästä pääsee katselemaan kahden vuoden takaisen kesän kuvia ja niitä hektiä, jolloin heitin hyvästit syömishäiriölle. Nimeonmaisella tampereen reissulla.
Hyviä muistoja sain alkuviikostakin kerätä, kun olin siellä vapaapäiviä viettelemässä ja auttamassa veljen muuttoa. Tänne palaa kyllä aina niin kiitollisin mielin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti