Ehkä nyt kun päätin lähteä Unkariin syksyllä, aloin katsoa Suomea eri lasien läpi. Asioitahan usein alkaa arvostamaan niitten loputtua tai kun ne menettää. Onneksi Suomea en oo menettämässä, oon jopa tosi iloinen että lähden täältä niin että taakse jää oikeasti rakas paikka. Ja siis eihän tänne takaspaluukaan oo poissuljettu, ei todellakaan. Kotimaa on mulle tavallaan hieman liian vahva sana suomelle, kun en oo mitenkään isänmaallinen ihminen. Mitään kansallista identiteettiä en oo pystynyt itelleni muodostamaan, vaikka kodiltahan Suomi tuntuu. Ajatus maahan sidotusta identiteetistä on mulle vaan jotenin epämukava. En kuitenkaan koe että mun oma identiteetti kärsisi siitä jotenkin. On helppoa olla maailmankansalainen, se ei tarkoita kodittomuutta. Koti on siellä missä sydän, ja sydäntähän voi aina kantaa mukana. Juuri nyt mä oon onnellinen just täällä. Ystävien kanssa suomen kesässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti