Plans, plans, plans

Provinssissa duunit painettu, suunnitelmat tulevalle 1-2 vuodelle mietitty, mieltä painavat tekijät hoidettu alta pois. Huonomminkin voisi sunnuntai alkaa. Mä oon nyt niin onnellinen. Väsynyt pitkän (mutta ihan överimahtavan) työ/festariviikonlopun jälkeen, mutta onnellinen.

Oon ollut melkein koko kesän yksin kotona. Äiti on käymässä suomessa viikon verran, ja sen jälkeen saan taas pitää taloa pystyssä. Oon nauttinut yksinolosta, vaikka sitä tuleekin loppujen lopuksi oltua melko vähän yksin. Kahvila työllistää mukavasti ja siellä saankin viettää aikaa huipputyökavereiden kanssa ja palvella kesästä nauttivia asiakkaita. Kuitenkin huomasin että äitin kanssa keskusteluja kaipaa, näin aikuisuuden kynnykselläkin. Jotkut ajatuksista on sellaisia mitä on vaikea muotoilla muulle kuin omalle äitille. Let's face it, kyllä äidit vaan tuntee lapsensa parhaiten. Mulla tällaiset ajatukset on pyörinyt tulevien vuosien ympärillä. Lukio loppui, ja edessä olisi jotain tuntematonta. Mua ahdisti se, että en tarkalleen tiennyt mitä teen elokuussa, kun mun työsopimus loppuu. Sen tiesin, että tänne en jää. Kauhajoen ulkopuolella jäljellä on kuitenkin aika iso pala maailmaa. Mihinkäs sitten?

Mulla on ollut naurettavan paljon erilaisia visioita, ja naurettavan erilaisia sellaisia: au pair-vuodesta Amerikassa intensiiviseen lääkisvalmennukseen. Kauhajoki on jäänyt pieneksi ja kun sen ulkopuolella ajattelee, edessä on paljon ratkottavia ristiriitoja. Asunnon hankkiminen ja asumismuoto opiskelumuoto, paikkakunnan,- jopa maan valitseminen ei ole helppoja päätöksiä kun on ainakin abivoden ollut niin putkiaivo, että hyvä kun tiesi mitä seuraavana päivänä tekee.

Nyt oon saanut vähän ajatuksia kasaan, ja en voisi kieltää, etteikö äitin kanssa juttelu olisi auttanut. Aina luulee olevansa niin aikuinen, kunnes huomaa olevansa taas äitin pieni vauva :D Tää kesä painetaan vielä duunia, hyvillä voimilla. Koulun loppumisen jälkeen Tallinnan reissu, serkun suomivisiitti, keuhkokuumeen aiheuttama pakkoloma ja Rodos (<3) ovat hoitaneet hommansa ja mulla on akut täynnä pitkistä työpäivistä huolimatta. Kyse on kai jostain psyykkisestä energiavarastosta. Uskon että sillä on tosi paljon suurempi merkitys kuin fyysisellä, sillä keho kyllä painaa menemään mielenkin voimalla melko pitkään. Kokemuksen syvä rintaääni täällä hei.

Syyskuussa aikeissa olis muuttaa Unkariin. Siellä mun ei tarvisi miettiä vielä omaa asuntoa, sillä meidän perheellä on siellä jo valmiiksi asunto. Mun ei tarvitse käydä töissä ja saan keskittyä täysillä lääkikseen valmistautumiseen. Mun isovanhemmat on lähellä, mun sukulaiset on lähellä ja tunnen Budapestin paremmin kuin minkään kaupungin suomesta Kauhajokea lukuun ottamatta. Saan tulla sieltä koska vain kotiin, eikä mua sido sopimukset. Kuulostaa siis aika hyvältä, eikö?

Ehdin vielä tässä ennen Unkariin lähtöä mahdollisesti käväistä Yhsydvalloissa, se on kuitenkin vielä aika auki. Sielläkin mua odottaisi sukulaiset, ja heistä yhden hääjuhla. Saapa nähdä jos onnustii! Olisihan jenkkilässä ihan mahtavaa käydä.

Let's see.