jotain hyvää

Makaan kuudetta päivää sängyssä. Mulla oli jos jonkinmoisia suunnitelmia loppukeväälle, matkailua ja omien yo-juhlien suunnittelua. Mutta ei, nyt oon vuodelevossa, luultavasti vielä vähintään viikon. Kiitos keuhkokuume. Ennen kuin katkeroituisin, ajattelin keksiä joitain hyviäkin puolia tappotaudista. let's see.

Ihmiset
Voi olla yhteyksissä ihmisten kanssa joiden kanssa tavallisesti ei ehdi jutella runsaasti. Huomaa, kuinka sosiaalinen eläin ihminen on. Seuraa kaipaa, ja ihmisten huomio tuntuu tuplasti kivemmalta. Huomaa myös, kuinka paljon ihania ihmisiä on ympärillä. Äiti leipoi mulle pikkuleipiä, työkaverini toi mulle maailman kauneimman kukkakimpun, toiset tarjoutuu tuomaan mulle pizzaa ja jaksamisviestiä tulee vähän joka suunnalta. Lisäksi ystäviä tulee pitämään mulle seuraa, ja tarjoutuvat auttamaan yo-juhlien valmistelussa, mikä on mulle tällä hetkellä mahdotonta. Niin paljon rakkautta!

Kevätsiivous
Tiedostojen, albumeiden, sähköpostien siivoamista. Luultavasti pyörtyisin heti aloittaessani oikean fyysisen siivoamisen, joten ei, ei sellaista kevätsiivoa vielä hetkeen. Läppäri puolestaan keveni puoli kiloa kun poistin merkityksettömät ja huonot kuvat ja tiedostot.

Siisteyden kaipuu
Oikeasti, saan sairasta mielihyvää vain sängyn petaamisestakin. Eihän kipeänä sellaista tehdä, mutta parempina hetkinä petaan sängyn, parempina päivinä puen jopa jotain muuta kuin pyjamat. Tulee heti terveempi olo, kun laittautuu edes vähän. Toisaalta kyse on ehkä mielen harhasta. Joka tapauksessa, tulee tosi siisti olo kun huomaa nauttivansa jo ihan minimaalisesta huoneen siistimisestäkin.

Kulmille muoto
Kuulostaa typerältä, mutta en oo yhtään tykännyt mun kulmien muodosta viimeaikoina. Nyt siis voin rauhassa antaa niiden kasvaa ja rehottaa, ja sitten nyppiä ne mieluiseksi. Huuu, eristäytyneisyyden mahtipuolet!

Puhtaalta pöydältä aloittaminen
Jotain siistiä siinäkin on, kun elämä menee täysin paussille. Tai ehkä siinä, että sen jälkeen saa ikään kuin aloittaa alusta. Mä tiedän, että näin kovan taudin jälkeen saan rakentaa juoksu, - ja lihaskunnon melkein alusta. Tulossa on oikeasti pitkä loma treenistä, joten varaudun pahimpaan. Voi olla, etten maratoneja tuu juoksemaan, pitkään aikaan. Kirpaisee, mutta toivo kuolee viimeisenä. Voin siis toivuttuani aloittaa uuden treenisuunnitelman. Arvostan terveyttä luultavasti miljoonasti enemmän tänä kesänä. Pidän huolta itsestäni paremmin, treenaan järkevämmin.

Ruoka
Mulla ei oo kovin kova ruokahalu, enhän mä tee muuta kun makaan. Toisinaan kerrankin voin mietti muutakin kun jaksamista ruokaa tehdessä. Ruoka on arkena ja kovina treenikausina joskus vain polttoainetta, se nyt vaan on fakta. Sen sijaan nyt voin syödä vähän mitä lystää, tosin pidän huolen että ruoka palvelee heikentynyttä kehoa. Voin syödä päivälliseksi pikkuleipiä, tai aamulla vain läjän hedelmiä. Treenikausina näillä ei pitkälle pötkisi. Voi seurata enemmän mielihaluja järkeilyn sijaan.

Arjen arvostus
Hitsi, mulla on ikävä töihin. Ikävä jopa väsyttäviä iltavuoroja ja ilta 10 asti tiskaamista. Ikävä treenaamista, tosin kova treenaaminen saa nyt jäädä vähän pitemmäksi aikaa tauolle. Ikävä auringonlaskujen jahtaamista ja hyvän sään fiilistelyä.

Disney leffat
Oon aina katsonut niitä kipeänä. Kaikilla on jotain jänniä rutiineja, eikö näin ole?

Tylsyydestä nauttiminen
Pakko oppia siitäkin nauttimaan. Välillä tuntuu että suurin huvi on katon tuijotus, ja suurin ongelma sopivan makuuasennon löytäminen. Oon kuunnellut kolme päivää samaa biisiä, George Ezra - Listen to the Man. Eikä edes kyllästytä, niin hyvänmielen laulu! Oon katsonut samaa sarjaan pitkin päivää, selaillut puhelinta... En oo siis tehnyt mitään järkevää, silti nautin, kun ei parempaan vielä pysty!

Tällä hetkellä kuitenkin tuntuu, että joskus tämä tauti vielä loppuu. Eli nyt lisää sängyssä makoilua ja katon tuijottelua, kyllä tämä tästä. Pysykää terveenä!